Kunnioittaakseen ja juhliakseen Suomen itsenäistymistä tasavallan presidentti Ståhlberg kutsui vuonna 1920 linnaan 150 koti- ja ulkomaista vierasta. Silloin kysymyksessä oli iltapäivävastaanotto. Vastaanotto vakiintui kestäväksi traditioksi mutta sen muoto muuttui pian iltajuhlaksi, johon pukeuduttiin frakkiin ja pitkään iltapukuun.

1950-luku oli kaikkein otollisinta aikaa tanssiaisille. Ensinnäkin iltapukujuhlia ylipäänsä oli enemmän. Niinpä ne henkilöt, joiden seuraelämään tai edustustehtäviin frakkijuhlat kuuluivat, osasivat luontevasti liikkua iltapuvussa. Lisäksi silloin iltapukujen joukossa eroteltiin nykyistä selvemmin tanssiaispuvut ja muut iltapuvut.

Kun sodanjälkeinen pula ja rajoitukset alkoivat hellittää, iltapuvuissa käytettiin halukkaasti uusia juhlavia materiaaleja. Kaiken lisäksi 50-luvun leveähelmainen muoti oli mitä sopivin tanssiin yleensä ja wienervalssiin aivan erityisesti. Itsenäisyysjuhlan tanssiaisluonne vielä pääsi oikeuksiinsa sikäli, että kutsuvieraiden joukko oli pienempi kuin nykyään ja tanssitila paria kohti vastaavasti suurempi, mikä teki oikeutta paitsi tietenkin tanssille, myös juhlijoiden puvuille.


1960-luku - muutosten aika

1960-luvun loppupuoli oli sekä poliittisen että myös juhlakulttuurin muutosten aikaa. Juhlapuvuissa tapahtui kuitenkin suuriakin muutoksia vuosikymmenen kuluessa jo ennen varsinaista pukeutumiskulttuurin suurta rappiota. 60-luvulla muoti alkoi suosia jäykkiä kankaita ja siihen sopivia korostetun selkeitä linjoja. Myös arvokkaissa iltapuvuissa käytettiin paksuja silkkejä ja muita liikkumattomia kankaita sekä suhteellisen kapeita linjoja.

Ensimmäisen kerran sitten 1920-luvun, frakkijuhlissa naisilla saattoi nähdä myös lyhyitä iltapukuja. Ne muistuttivat pikemminkin smokkitilaisuuteen sopivaa pikkuiltapukua tai cocktail-pukua kuin tanssiaisiltapukua.

1960-luvulla tapahtui vaatetusteollisuuden voimakas nousu sekä kotimaassa että teollistuneissa maissa ylipäänsä. Myös iltapuku oli yhä useammin teollisuusvaate. Tämä asia kiteytyi erään naistenlehden itsenäisyyspäiväjuhlia esittelevien kuvien tekstissä: "…vaate Kaunottaren valmisvaatekokoelmasta. Opetus: Suurenkaan juhlapuvun, jota ei kovin monia kertoja voi käyttää, ei tarvitse olla välttämättä kallis iltapuku."