| Iltapäivävastaanotosta
iltajuhlaan Kekkosen aika Koiviston
kausi Ahtisaaren kausi Eleganssista Korut Frakki Kansallispuku Arvio vuoden 2000 iltapuvuista |
|
|
|
|
||
| Kirjoittajamme, filosofian tohtori Ritva Koskennurmi-Sivonen, toimii käsityötieteen yliassistenttina Helsingin yliopistossa. Hän on kiinnostunut pukeutumisen historiasta, pukeutumiseen ja muotiin liittyvistä teoreettisista kysymyksistä ja ennen kaikkea korkealaatuisena käsityönä valmistetuista muotivaatteista. Hän on tutkinut suomalaisen salonkimuodin historiaa ja kirjoittaa tällä hetkellä siitä, miten salonkimuoti on näkynyt lehdistössä. | ||
| JUHLAELEGANSSIA ILTAPÄIVÄVASTAANOTOSTA ILTAJUHLAAN | ||
![]()
|
Kunnioittaakseen ja juhliakseen Suomen itsenäistymistä tasavallan presidentti Ståhlberg kutsui vuonna 1920 linnaan 150 koti- ja ulkomaista vierasta. Silloin kysymyksessä oli iltapäivävastaanotto. Vastaanotto vakiintui kestäväksi traditioksi mutta sen muoto muuttui pian iltajuhlaksi, johon pukeuduttiin frakkiin ja pitkään iltapukuun. 1950-luku oli kaikkein
otollisinta aikaa tanssiaisille. Ensinnäkin iltapukujuhlia ylipäänsä oli
enemmän. Niinpä ne henkilöt, joiden seuraelämään tai edustustehtäviin
frakkijuhlat kuuluivat, osasivat luontevasti liikkua iltapuvussa. Lisäksi
silloin iltapukujen joukossa eroteltiin nykyistä selvemmin tanssiaispuvut
ja muut iltapuvut. Ensimmäisen kerran
sitten 1920-luvun, frakkijuhlissa naisilla saattoi nähdä myös lyhyitä
iltapukuja. Ne muistuttivat pikemminkin smokkitilaisuuteen sopivaa pikkuiltapukua
tai cocktail-pukua kuin tanssiaisiltapukua. |
|
![]() |
||
|
|