Lapsuuden satujen sanat ja sattumukset tarttuvat mieleen lähtemättömästi, vaikka muisti voikin muotoilla sanomaa ja lapsen mieli tulkita tarkoituksen toiseksi. Lapsena kuulluista saduista ammennetaan aikuisuuden sanat.
Viron lähihistorian tapahtumat ovat edelleen aihe, joka saa aikaan vilkasta keskustelua. Viron suhde nyky-Venäjään ja entiseen Neuvostoliittoon piirtää vieläkin mielikuvaa itäblokkiin kuuluneesta maasta, mutta joka itse haluaa osoittaa olevansa osa läntistä Eurooppaa.
Kristian Smedsin sovitus Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta puhutteli voimallisesti myös niitä, jotka eivät näytelmää nähneet. Kohua herätti ennen kaikkea näytelmän loppukohtaus, jossa ammuskeltiin poliitikkojen, iskelmätähtien, kirjailijoiden ja satuhahmojen kuvia.
Aikanaan rahvaanomaiseksi leimattua Aleksis Kiveä kunnioitetaan nykyään yhtenä suomenkielisen kansalliskirjallisuutemme luojana. Kiven Seitsemän veljestä haukuttiin julkaisunsa jälkeen pystyyn, mutta kun teoksesta tuli osa kansallista identiteettiämme, on sen poikkeuksellista käsittelyä pidetty rienauksena.
Annika Idströmiä ajoi kirjailijaksi sanomisen pakko. Hän hylkäsi uhkarohkeasti vanhat työnsä ja heittäytyi kirjailijaksi ilman aiempaa kokemusta proosan kirjoittamisesta. Vuonna 1988 tehdyssä haastattelussa hän kuvailee päätymistään kirjalliselle uralle "kuin olisi tullut kotiin".
Juhani Aho oli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija ja aikansa julkkis. Aho kirjoitti yhteiskunnallisista mullistuksista, uusimmasta tekniikasta ja rakkauden pyörteistä. Ahon oman rakkauselämän käänteet vetivät kuitenkin vertoja parhaimmallekin draamalle. Hänellä ehti olla suhde Järnefeltin perheessä sekä äidin että tyttären kanssa, ja avioiduttuaan Venny Soldanin kanssa Aho rakastui myös tämän siskoon Tildaan.
