Irlantilaisen U2-yhtyeen ensimmäinen keikka Suomessa oli 7.8.1982 Turun Ruisrockissa. Bändi oli julkaissut vasta kaksi albumia ja matkalla maineeseen ennen kaikkea vauhdikkaiden konserttiesiintymistensä ansiosta. Tuolloin 22-vuotias Bono, 21-vuotispäiviään Suomessa viettänyt The Edge ja 20-vuotias rumpali Larry Mullen Jr. antoivat haastattelun Rockradiolle.

Aivan aluksi Bono kertoi huomanneensa suomalaisten juovan yhtä paljon kuin irlantilaiset, mutta sillä erolla, että suomalaiset kääntyvät silloin sisäänpäin, kun taas irlantilaiset haluavat juoda ja olla yhdessä muiden kanssa.

Bono korosti U2:n pyrkivän kommunikoimaan, toisin kuin Lontoon yhtyeet, jotka kääntävät selkänsä yleisölle. Häntä ärsyttivät ELO:n kaltaiset tähtibändit sekä myös vuonna 1976 syntyneet uuden aallon yhtyeet, jotka olivat myös jo muuttuneet elitistisiksi. Bono sanoi haluavansa aina antaa keikalla kaikkensa, sillä yleisö ei kaipaa showmiestä, joka vie rahat.

Edellisenä vuonna ilmestyneen October-levyn jälkeen aikoihin yhtyeen jatko oli vielä epävarmaa, sillä laulaja Bono ja kitaristi The Edge hengailivat uskonnollisessa yhteisössä ja harkitsivat rock-uran lopettamista. Musiikinteko vei kuitenkin voiton. Myös haastattelussa Bono puhui uskonnosta, joka oli October-levyn kantava teema. Hän teki kuitenkin eron Jumalan ja ihmisten tekemän uskonnon välillä.

Haastattelussa nousi esille myös viha ja sota. Larry ja Bono korostivat, että heillä ei ole poliittisia näkemyksiä. He näkivät, että esimerkiksi Pohjois-Irlannin tilanteeseen tai sosiaalisiin ongelmiin ei ole poliittista ratkaisua, vaan on kyse sydämen asiasta. Väkivallan kierre on vakava ongelma. Bonon mukaan U2:n musiikki taistelee vihaa vastaan ja kehottaa iloitsemaan.

U2 olikin jo Ruisrockin aikoihin jo aloittanut seuraavan sodanvastaisen War-levyn työstämisen, johon se pääsi keskittymään täydellä teholla Turussa soitetun kesän viimeisen konsertin jälkeen.

Laulaja Bono sanoi, että lauluteksteissään hän ei kerro miten pitäisi elää vaan miten itse elää. The Edgen mielestä monet ihmiset tyytyvät vain olemaan olemassa. Me puhumme siitä, että ihmiset ottaisivat kaiken irti itsestään ja ympäristöstään eivätkä luovuttaisi.

Teksti: Jorma Kivistö