Vihdoinkin saamme tietää miten maa sai alkunsa. Opimme kuka lopulta möhli mahdollisuutemme Eedenin paratiisissa. Ja vihdoin meille paljastetaan, minne ensimmäiset ihmiset Eedenistä karkotettiin.

Raamatun luomiskertomus on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista tarinoista. Luomiskertomukselle löytyy vastineensa miltei jokaisesta maailmanuskonnosta. Tarina on oikeastaan aina yksi ja sama: vastaus siihen mistä maa ja ihminen saivat alkunsa.

Aatami ja Eeva, Paratiisi, Käärme ja karkotus; käsitteitä, joita ei juuri tarvitse avata. Mutta miten kaikki oikein menikään? Ja miltä se näyttäisi elokuvana?

Sweedenistä itään tv-elokuva on tähän sopivasti erilainen vastaus. Elokuva toki näyttää miten kaikki alkoi, kehittyi ja jatkui, mutta suurimmassa roolissa on huumori. Uskonnollisten tekstien vakavuus loistaa poissaolollaan ja lopputulos on hersyvää melodraamaa, jonka kieli ei edellytä ymmärrystä. Pikemminkin päinvastoin.

Siansaksaa suoltavan Jumalan, Turisti Aadamin ja Vasil Eevan kanssakäyminen nousee uusiin ulottuvuuksiin mikäli kielivalintaa tarkastellaan kristinuskon historian kautta. 1500-luvun uskonpuhdistukseen asti ei tavallisella kansalla ollut tämän enempää ymmärrystä siitä, mitä kirkkoherrat, nuo Jumalan oikeutetut äänitorvet, suistaan päästivät.

Dolly Partonit ja Luciaano Pavarotit tuovat kieleen oivaltavia lisäkukkasia aikuisille. Nuorempaa yleisöä tarina taas palvelee joko huvittaviin eläinasuihin pukeutuneiden sivunäyttelijöiden tai aikansa tietokoneanimaatioiden muodossa.

Rienaukseen elokuva ei kuitenkaan sorru missään vaiheessa. Loppujen lopuksi kyseessä on pieni tarina suuresta yksinäisyydestä.

Teksti: Ville Matilainen