Poliittisen sanankäytön historiastamme löytyy joukko letkautuksia ja toteamuksia, jotka viimeistään kansankielessä ovat muuttuneet hokemiksi.

Koska puhe on poliitikon tärkeimpiä työvälineitä, on luontevaa, että he pyrkivät puhumaan ilmeikkäästi. Ja vaikka sutkaukseksi tarkoitettu tehoste menisikin varsinaisen maalinsa ohi, varmaa on se, että kansa ottaa sen omakseen.

Presidentti Kekkonen tunnettiin ilmeikkäänä sanailijana. Hänen kynästään ovat jääneet elämään mm. "saatanan tunarit" -kommentti vuoden 1975 kuuluisassa myllykirjeessä sekä saman vuoden lopulla "hätätilahallituksen runnaaminen".

Samassa yhteydessä, suorassa tv-lähetyksessä puoluepamppujen poltellessa hiljaisuudessa piippujaan hänen edessään, kehotti hän syyttämään itseänsä, mikäli uusi hallitus epäonnistuisi työttömyyden hoidossa. Näin kävi, mutta syytöksiä ei ainakaan julkisuudessa kuulunut.

Saman aikakauden politiittisen retoriikan aatelia edusti myös Veikko Vennamo. Kansantajuisesti puhuvan miehen mieliin jäänein iskulause on luonnolliseti "kyllä kansa tietää".

Presidentti Koivisto puolestaan tunnettiin fundeeraajana. "Tarttis tehdä jotain".
Valtioneuvos Holkerin nimissä kulkeva hokema syntyi tahattomasti toimittajien tivatessa häneltä presidenttihaluja. Holkeri ilmoitti juovansa nyt kahvia.

Loppuvuodesta 1994 suomalaiset innostuivat käsitteen "normaalit ruokajuomat" uudesta sisällöstä. Sysäyksen siihen antoi kokoomuksen puolusihteeri Pekka Kivelä, jonka värikästä Tallinnan-matkaa puitiin julkisuudessa kuukausikaupalla.

Samoihin aikoihin kohua herättivät europarlamentaarikko Timo Järvilahden naiskollegalleen lausumat yölliset sanat. Vahvistamattomien tietojen mukaan Järvilahti olisi ehdottanut naiselle "your man go, we go my room". Järvilahti päätti sittemmin sekä parlamentaarikon että sikafarmarin uransa ja hänet vihittiin papiksi.

Pääministeri Lipponen oli eri maata, hän kunnostautui kaunokirjallisin sitaatein. Oppositiolle hän ilmoitti, että "nahkurin orsilla tavataan", ja "sokeaa Reettaa" hän huusi avukseen saadessaan osakseen kritiikkiä.

Lipponen on sitaateissaan tukeutunut ainakin Raamattuun ja Väinö Linnaan. Hänen suustaan on kuitenkin kuultu myös yleiskielellisempiä tokaisuja kuten "so what" sekä "minähän keskustelen vaikka Kiinan keisarin kanssa, jos sellainen olisi".

Jutta Urpilainen taas tuskin pyrki tietoisesti tehotoistoon lausuessaan vuoden 2008 kuntavaalivalvojaisissa yhdeksän kertaa saman kiitoslauselman. Sittemmin Urpilainen on kääntänyt "Aivan aluksi" -aloituksensa hyvää itseironiaa osoittaen voitokseen.

Hokemista tuorein on Timo Soinin "jytky", vanha suomalainen sana, joka merkitsee jyhkeää, jylhää, tukevaa ja vankkaa. Soini on julkisuudessa sanonut keksineensä sanan itse perussuomalaisten muhkeaa voittoa eduskuntavaaleissa kuvaamaan.

Teksti: Petra Himberg