Suomalainen iskelmäyleisö on erityisen kiintynyt tähtiin, joiden tarinassa on menestyksen ja kimalluksen vastavoimana vahvoja tummia sävyjä, lankeemusta ja kilvoittelua taiteilijaelämään kuuluvia kiusaajia vastaan. Elävän arkiston kooste taustoittaa Iskelmä-Suomi-sarjaa.

Kestävimmät iskelmälegendat syntyvät usein kilvoittelun ja lankeemuksen kautta. On joskus väitetty, että suomalaiset rakastavat sortuvia tähtiä ja erityisesti iskelmämusiikin saralla.

Suomalainen tähti kulkee lähellä maankamaraa, reissussa hieman rähjääntyneenä, inhimillisiä heikkouksiaan piilottelematta, kansan ihailemana ja samalla kansan kaltaisena. Tähti ei saa olla täydellinen, vaan haavoitettuna hänenkin pitää vuotaa verta.

Tapio Rautavaara ja Olavi Virta nousivat 1950-luvulla suomalaisen tähteyden prototyypeiksi: miehekäs ja rehti reissumies ja maailman menosta muistuttava keikarimaisempi tähti. Molemmat maksoivat laulujen lunnaat ja erityisesti jälkimmäinen korkojen kanssa. Kaikkien aikojen iskelmälegenda syntyi surkean loppuluisun kautta.

Laila Kinnusen tarina on feminiini muunnelma sortuvan tähden tarinasta. Lahjakkuus ei suojannut inhimillisiltä heikkouksilta tai maailman houkutuksilta. Rauli Badding Somerjoki, Topi Sorsakoski ja Kari Tapio muistuttivat kukin omalla tavallaan, että lankeemuksesta ei voi laulaa uskottavasti, jos ei ole koskaan langennut.

Teksti: Iskelmä-Suomi/Pekka Laine