Suomen alkoholikieltoa pilkattiin 1920- ja 30-lukujen kupleteissa avoimesti. Niissä virtasi viina kuin alkoholipoliittisesta poikkeustilasta ei olisi tietoakaan.
Alkoholiin liittyvät sosiaaliset ongelmat nostattivat monissa maissa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa vaatimuksia viinan kieltämisestä kokonaan.
Sekä Yhdysvalloissa ja Suomessa tuli vuonna 1919 voimaan kieltolaki. Monessa muussakin maassa alkoholin saantia rajoitettiin erilaisin säädöksin.
Lain voimaantulo ei kuitenkaan kuivattanut Suomea. Viinahuoltoa hoidettiin salakuljettamalla nesteitä Virosta.
Monissa ajan lauluissa viitataan virolaiseen viinaan, suorastaan varoitetaan siitä, kuten Elmer Lampan Viinatrokarin laulussa.
Eräät kupletistit - esimerkiksi Oskar Nyström Kieltolakilaulussaan - ilmoittivat peittelemättä toiveensa lain kaatumisesta.
Wäinö Tuominen löytää Ryyppymiesten valssissaan kieltolaista myönteisiäkin puolia: ennen vanhaan viinaa piti hakea kaupungista, nyt sitä sai maaseutulääkäriltäkin.
Kuukautta ennen kieltolain kumoamista levytetty Laulu marjaviinistä mainostaa kotitekoisia vitamiinijuomia.
Kuplettien mukaan laki ei heikentänyt juhlimisen tahtia piirun vertaa. Helsinki on hauska -laulussa korkit paukkuvat ja "varpusten" (neljänneslitran taskumattien) kauppa kävi kuin siimaa.
