Kaupunkilaisen iskelmän säikeissä on soinut jazzin rytmi, urbaani viihde-eleganssi ja rikas kansainvälisten impulssien kirjo. Elävä arkisto tarjoaa Iskelmä-Suomi-sarjan höysteeksi laajan bonuspaketin, jossa mukana on iso joukko 1950—1960-lukujen tähtiä Brita Koivusesta Seija Simolaan.

Epätodellista puhtautta hehkuva maalaismiljöö on aina ollut erottamaton osa suomalaisen iskelmän sielunmaisemaa. Mutta iskelmällä on aina ollut myös aivan toisenlainen puolensa, joka ammentaa kaupunkiympäristön kuumeisesta energiasta ja avoimesta ilmapiiristä.

Jazzista ja länsimaisesta viihdeperinteestä ammentavan urbaanin iskelmän tyylinluojaksi nousi 1950-luvulla säveltäjä Erik Lindström, jonka kynästä lähti kyllä tarvittaessa hieman perinteisempääkin tavaraa. Hänen tuotantonsa kirjoa edustavat hyvin bluessävyinen Ranskalaiset korot ja perinnäisempi Muistatko Monrepos'n.

Vuonna 1953 perustettu Scandia-yhtiö onnistui nostamaan jazziskelmän lyhyeksi aikaa suomalaisen kevyen musiikin eturintamaan. Brita Koivusen kappaleissa yhdistettiin menevä swing juutalais-venäläiseen ja joskus suomalaiseenkin melodiikkaan. Vieno Kekkonen edusti viileää tyylikkyyttä. Suurimmaksi nimeksi nousi Laila Kinnunen, jonka kosmopoliittisuuden kiteyttää hyvin monikielinen esitys Risteysasema-ohjelmasta. Jazzillisia intohimojaan ja valmiuksiaan Kinnunen esittelee vuonna 1961 kuvatussa harvinaisessa filmissä.

Scandian miesartisteista saman hengen elähdyttämiä olivat mm. Kai Lind ja Four Cats. Yhtiön musiikillinen voimahahmo oli Jaakko Salo, sovittajana ja tuottajana yksi suomalaisen musiikkihistorian tärkeimmistä nimistä, joka ohessa nähdään harvinaisessa jazzirrottelussa vuonna 1961.

Jazzvaikutteisen iskelmän valtakautta kesti 1960-luvun tangobuumiin saakka. Se jäi kuitenkin edelleen elämään, ja erityisesti sen henkeä vaali pieni Discophon-yhtiö, jonka artisteihin kuuluivat mm. Lasse Mårtenson ja Carola, soulhenkisyydessään ainutlaatuinen suomalaissolisti. Televisio taltioi vuonna 1972 kummallisen kulttuurien kohtaamisen: kansainvälisen tason laulaja joutui kotimaisessa keskusteluohjelmassa tiukkasävyiseen kuulusteluun iskelmäteollisuuden tuottamien rakkauslaulujen ja "valveunien" johdosta.

Jazzmuusikko Aarno Raninen nousi yhdeksi keskeiseksi nimeksi uudessa sovittajasukupolvessa, joka levytti kansainvälisiä käännöskappaleita muhkein orkesteritaustoin. Hänen jazzuskottavuudestaan kielii mainiosti oheinen Matti Oilingin kanssa toteutettu tv-jamsessio. Ranisen pitkäaikaisiin yhteistyökumppaneihin kuului Carolan lisäksi myös melodramaattisten euroiskelmien hieno tulkki Seija Simola.

Rauno Lehtisestä kehkeytyi se suomalainen säveltäjä, jonka tuotanto eniten ilmensi kosmopoliittista ajattelua ja mannermaista tyyliä. Lehtisen hienostuneimpia teoksia on monien eri solistien tulkitsema Toiset meistä. Marionin laulama Tom Tom Tom upposi eurooppalaisiinkin: Lehtisen kappale oli Suomen menestynein euroviisu aina Lordin vuoden 2006 voittoon asti.

Vaikutteiltaan ja esikuviltaan anglo-amerikkalainen ja länsieurooppalainen kaupunki-iskelmä ei lyhyitä valtakausia lukuun ottamatta ole ollut enemmistön ääni iskelmäkulttuurissa. Eräät sen edustajat, kuten Wiola Talvikki ja säveltäjä Valto Laitinen, tekivätkin merkittävimmän osan urastaan ulkomailla. Urbaani soundi ja läntinen sävelmaailma ovat kuitenkin haastaneet ja synnyttäneet uutta pakottaen iskelmä-Suomen kehittymään ja kuuntelemaan maailmaa.

Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors