Juhani Aho kirjoitti romaaneja ja lyhyitä kertomuksia, joita hän nimitti lastuiksi. Hänen realistiset teoksensa käsittelivät usein tekniikan saapumista maaseudulle ja sitä, miten uudet mullistukset muuttivat ihmisten elämää.

Juhani Ahon (1861-1921) kirjallinen tyyli sai vaikutteita venäläisestä ja pohjoismaisesta realismista. Hän kehitti myös uuden kirjallisuuden lajin ”lastut”, jotka ovat pieniä yhteiskunnallisia tai tunnelmallisia kertomuksia.

Aho sai teoksiinsa aiheet omasta elämästään ja elinympäristöstään. "Jos mielii jotakin kirjoittaa, pitää olla jotakin josta kirjoittaa", totesi Aho jo 19-vuotiaana.

Useissa teoksissa liikutaan Ahon lapsuusmaisemissa. Myös Ahon pääteoksen Juha (1911) kolmiodraama-aihe muistuttaa Ahon omasta monimutkaisesta rakkauselämästä.

Ahon teoksissa toistuu vahva suhde todellisuuteen ja luontoon, ja niissä sivutaan myös mystiikkaa ja isänmaallisuutta.

Aho asui Pariisissa vuosina 1889-1990 ja sai uusia vaikutteita kirjoittamiseensa: realistinen tyyli sai rinnalleen kansallisromanttisia sävyjä.

Ahon tuotantoa on käännetty useille kielille, myös kaikille pohjoismaisille kielille. Aikanaan Aho oli yksi tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita Skandinaviassa.

Teksti: Kaisa-Liisa Vähäsarja