Suomen mittakaavassa Katri Helena ja Paula Koivuniemi ovat malliesimerkkejä siitä, mitä vuosikymmenestä toiseen kantava kestotähteys on. Toinen iskelmän kuningattarista on tumma ja kohtalokas, toinen vaalea, heleä-ääninen naapurin tyttö.

Naissolistit tulivat 1950-luvun lopulla voimalla suomalaiseen iskelmään: Annikki Tähti, Brita Koivunen, Vieno Kekkonen, Pirkko Mannola... Yli muiden nousi yksi nimi — Laila Kinnunen, jonka hallituskausi päättyi ennen aikojaan.

Kinnusen jälkeen suomalaisessa iskelmässä on ollut useita merkittäviä naisartisteja. Kuningattaria on kuitenkin kaksi. Niin Katri Helenan kuin Paula Koivuniemen matkareitti on kulkenut halki 1960-luvun murtuvan ja muuttuvan maan, läpi huonojen aikojen ja menestyksen vuosien.

Paula Koivuniemi aloitti keikkailun jo teini-iässä. Ensiesiintymisensä radiossa hän teki 17-vuotiaana vuonna 1965, ja kaksi vuotta myöhemmin Esa Pakarinen esitteli sensuellin nuoren artistin tv-yleisölle. 1970-luvun alussa Koivuniemi oli jo täysverinen keikkatyöläinen, vaikka ohjelmisto koostui paljolti Chirpy Chirpy Cheep Cheepin kaltaisista coverkappaleista. Lopullisesti hän löi läpi 1980-luvun taitteessa sellaisilla megahiteillä kuin Tummat silmät, ruskea tukka, Sata kesää, tuhat yötä ja sittemmin jo kollektiiviseksi voimahymniksi muuntunut Aikuinen nainen.

Katri Helena lauloi vuonna 1964 itsensä kansansuosikiksi reippailla letkajenkoilla, joihin kuului myös seuraavan vuoden euroviisuehdokas Minne tuuli kuljettaa, levytetty samana vuonna kuin Paula Koivuniemi debytoi radiossa.1970-luvulla Katri Helenan pirteiltä iskelmiltä valtasivat alaa vakavammat laulut, balladit ja jopa kantaaottavat kappaleet. Uutta moniulotteisempaa linjaa esitteli mm. vuonna 1971 kuvattu tv-ohjelma, josta ohessa näytteenä balladi Kesäyö. Letkajenkan väistymisestä Katri kertoo myös harvinaisessa Jussi Raittisen tekemässä Iltatähti-haastattelussa.

1970-luvun myötä haikeat mutta aina positiivisuutta huokuvat iskelmäballadit kuten Syysunelma ja Katson autiota hiekkarantaa vakiintuivat Katri Helenan tavaramerkiksi. Jukka Kuoppamäki kirjoitti Katrille laulun, joka teki hänestä lopullisesti kansallisen ikonin: Anna mulle tähtitaivas -kappaleesta tuli 1990-luvun suomalainen rukous.

Oheisessa koosteessa on mukana myös kolme muuta olennaista lavaleidiä, 1990-luvun hypersuosikki Kaija Koo, 1970-luvulla esiin noussut Marion sekä tämän aikalainen Lea Laven, monipuolinen ja iskelmän valtavirrankin ulkopuolella rohkeasti liikkunut solisti, jonka persoonallisista tulkinnoista esimerkkejä ovat mm. euroviisuehdokas Aamulla rakkaani näin ja Valto Laitisen harvinaisuus Kaikki nämä rakkauden seikat.

Teksti: Pekka Laine/Iskelmä-Suomi & Jukka Lindfors