YLE

Hae YLEstä:  

YLE A-Ö

---

Käsikirjoitusarkisto

TV1 maanantaina 9.10.2006 klo 21.00

Politkovskajan murha uusin tapaus palkkamurhien ketjussa Venäjällä

Toimittaja: Marko Lönnqvist

Lokakuu 1994. Moskovassa haudattiin toimittaja Dmitri Holodovia. Moskovski komsomolets lehden toimittaja penkoi armeijan riveissä rehottavaa korruptiota ja laitonta asekauppaa. Lopulta Holodov sai kohtalokkaan pekettipommin. Holodovin murha sai liikkeelle valtavat ihmismassat - puhuttiin iskusta sananvapautta vastaan.

Muutamaa kuukautta myöhemmin maaliskuussa 95 rappukäytäväänsä ammuttiin Venäjän television ykkoskanavan uunituore pääjohtaja Vladislav Listjev. Listjev oli ehdottanut, että valtion kanava pidättäytyisi ainakin määräajaksi mainoksista.

1990-luvulla Venäjällä tehtiin paljon palkkamurhia. Osa liittyi villiin talouskaaokseen ja omaisuuden uusjakoon mutta myös toimittajat ja poliitikot saivat osansa kun vallasta ja sen jaosta tapeltiin, sanoo Aleksanteri-instituutin tutkija Markku Kangaspuro.

Kangaspuro:

asioita yksinkertaisesti ratkottiin voiman keinoin. ne, joilla oli vaikutusvaltaa ja voimaa niin hyötyivät siitä. eniten kykenisvät ulosmittaamaan sen kaaoksen aikana tapahtuneen poliittisen voiman ja omaisuuden uusjaon. ja siinä kyettiin käyttämään myös rikollisia keinoja aina palkkamurhia myöten..

Rikolliset ja kiistelevät liikemiehet selvittelivät välejään asein. Aika ajoin iskettiin myös poliitikkoja vastaan.

Marraskuussa 1998 pietarissa ammuttiin rappukäytäväänsä kansanedustaja Galina Starovoitova. Ihmisoikeusaktiivisti ja tunnettu demokraatti oli hyökännyt voimakkaasti armeijaa sekä ääriliikkeitä vastaan.

Murha järkytti ja valtiovalta lupasi tiukkoja toimia

Sergei Stepashin
Venäjän sisäministeri 1998 - 99
Venäjän presidentti on ottanut
murhatutkimukset omaan valvontaansa.

Raportoin itse asiasta eilen presidentti
Jeltsinille ja pääministeri Primakoville.

Venäjällä vaihtui valta vuosituhannen vaihteessa. Entinen KGB-eversti Vladimir Putin nousi tuntemattomuudesta maan johtoon ja lupasi palauttaa kurin ja järjestyksen.

Monien mielestä palkkamurhat ja muu siirtymäkauden väkivalta jäi taakse yhdessä Jeltsinin kanssa.

Putin aloitti sodan Tshtsheniassa. Varsin pian kiristettiin otetta tiedotusvälineistä ja valtaa alettiin keskittää Kremliin. Monet oikeuttavat epädemokraattiset toimepiteet, koska talous kasvaa ja Venäjällä on ainakin enemmän rauhaa ja järjestystä kuin 90-luvulla.

Vai onko?

Tshesthenian sotia edelsi terroriaalto syksyllä 1999. Moskovassa ja Volgodonskissa räjäytettiin useita kerrostaloja asukkaineen.
Valtiojohto lupasi jälleen päättäväisiä otteita.

Vladimir Putin: Me etsimme terroristit mistä hyvänsä,
vaikka lentokentältä.

Ja jos on tarpeen, niin listimme
ne vaika ulkohuussiin.

Asia on loppuunkäsitelty.

Iskuista syytettiin tshetsheeniterroristeja, mutta monet kyseenalaistivat syytokset. Julkisuudessa alkoi liikkua versioita, joiden mukaan turvallisuuspalvelu FSB:lla oli osuutensa talojen räjäytyksissä.

Yksi aktiivisimmista oli demokraattikansanedustaja Sergei Jushenkov.

Sergei Jushenkov
kansanedustaja
Jo syyskuussa 1999 monet
poliitikot epäilivät, -

että FSB liittyy kerrostalojen
räjäytyksiin.

Jushenkov oli mukana riippumattomassa tutkimuskomissiossa, joka selvitti räjäytytsten syitä. Keväällä 2003 hänet ammuttiin kadulle Moskovassa keskellä kirkasta päivää. Toinen tutkimuskomission jäsenistä Novaja Gazetan toimittaja ja Anna Politkovskajan työtoveri Juri Shtshekotshinin kuoli epäselvissä oloissa.

Kangaspuro:
putin ei ole saanut tai halunnut laittaa tilannetta, asiaa järjestykseen. kannattaa tietenki muistaa että 90-luvulla tapahtui täsmälleen samanlaisia asioita, tää ei sinällään oo uus tilanne venäjällä eikä vain putinista kertova ilmiö. mutta kyllä se siitä kertoo, että venäjällä on paljon vaikutusvaltaisia rikollisia keinoja käyttviä toimijoita joita syystä tai toisesta ei ole joko haluttu tai kyetty laittamaan kuriin.

Kun valtiovalta ei ole väärinkäytöksiä tai rikoksia saanut kuriin, on järjestelmän haastaminen vaarallista. Yksi haastajista oli lauantaina murhattu toimittaja Anna Politkovskaja, joka paljasti venäläisjoukkojen väärinkäytöksiä Thstetsheniassa.

Politkovskaja: kyseessä on kaupalliset intressit. sotilaiden ja muiden. FSB käy kauppaa ruumiilla ja pidäteyillä tshtetsheeneillä joita he sitten vapauttavat rahasta ym.

Tällaiset lausunnot eivät Venäjällä miellyttäneet kovinkaan monia. Varsinkaan turvallisuuelimiä eikä yksittäisiä upseereja.
Politkovskajaa uhkailtiin ja hänet yritettiin tappaa myrkyttämällä. Hän oli turvallisuusyistä välillä maanpaossa Itävallassa.

Mutta Anna Politkovskaja ei perääntynyt. Tänään jäi ilmestymättä Novaja Gazetassa hänen viimeinen juttunsa Tshetshenian kidutuksista.

Anna Politkovskaja on kahdestoista Vladimir Putinin aikana surmattu venäläistoimittaja.

Kangaspuro:
Tietysti aina herää epäily, että ketkä näiden toimien takana ovat. mut toisaalta kannattaa samalla kun epäilee ja ihmettelee, et minkä takia venäjän hallinto, presidentin hallinto ei kykene saamaan tätä tilannetta toiselle tolalle se ei tarkoita, että he olisivat sen takana välttämättä. tai ainakaan kaikkien murhien, pahoinpitelyjean ja uhkailujen takana.

Eliitti juhlii 6 miljoonalla kansanvallan satavuotista taivalta, kansa katsoo vierestä

Toimittaja: Renny Jokelin

Voima Kustannus Oy:n toimitusjohtaja Jaana Airaksinen: Kyllähän eliitti voi peijaisiaan pitää, mutta se on aika karua, jos demokratian juhlat jää pelkästään eliitin asiaksi.

Ilkka Kanerva
kansanedustaja
Eduskunnan juhlatoimikunta: Ei ole tarkotus juhlia eliitin kesken, siinä ei ole mitään järkeä sinänsä, vaan päinvastoin ideahan pitää olla kansanvallan juhlissa, että kansa on siinä mukana.

Suomessa vietetään lähes puolentoista vuoden ajan demokratian juhlia, koska yleinen ja yhtäläinen äänioikeus saatiin Suomeen 1906. Asian kunniaksi paljastettiin kesällä patsas eduskunnan lisärakennuksen edessä. Juhlinnan muotoja on muitakin: juhlallisia avajaisia, kutsuseminaareja, historiikkeja, tilausooppera, juhlamitali ja muun muassa ympäri Suomea ja maailmaa kiertävä näyttely.

Eduskunnan keskuudestaan nimittämä juhlatoimikunta uskoo tapahtumien tempaavan mukaansa myös tavalliset kansalaiset. Helsingin keskustassa sattumanvaraisesti kiinniotetut kansalaiset olivat kuitenkin melko tietämättömiä juhlinnasta. Kutsuja tilaisuuksiin ei ole tullut?

Eduskunta käyttää juhliinsa kuusi miljoonaa euroa. Siitä suurin osa menee kalliisiin hankkeisiin, joista kansalaisilla ei voikaan olla tarkempaa tietoa.

Pentti Väänänen
projektipäällikkö
Eduskunta: Ylivoimaisesti suurin menoerä ovat julkaistavat kirjat, joita on seitsemän kappaletta, joista yksi on moniosainen, kuusiosainen kirjasarja. Laatukirjojen toimittaminen ja julkistaminen on kallista ja suuritöistä. Niissä on käytetty korkeinta mahdollista asiantuntemusta.

Airaksinen:Tuskinpa niitä on kaiken kansan käsiin ja kouriin suunniteltukaan. Ilman muuta
olisi ollut tarvetta jollekin sellaiselle oman historian läpikäymiselle, joka olisi helpommin kaikkien ulottuvilla kuin nämä juhlakirjat tulee olemaan

Kanerva: Tämä ottaa siitä 2,5 miljoonaa euroa, tämä kirjasarja.Suomalaiset rakastaa kirjoja, me olemme kirjojen suurkuluttajakansa. Jos tästä tehdään varta vasten juhlasarja, joka taatusti on joka kirjastossa Suomessa.

Kirjojen painosmäärät ovat pieniä ja ne on jaettu kirjastojen lisäksi valikoiduille piireille. Toinen suuri menoerä ovat alueelliset tapahtumat, joissa tavalliset kansalaiset eivät juuri pääse aloitteita tekemään.

Väänänen:
Näissä kaikissa yhteyksissä on tulossa seminaarit. Kajaanissa tullaan käsittelemään Eurooppalaista aluepolitiikkaa Brysselin, Helsingin, Kajaanin ja Kostamuksen näkökulmasta, jossa esiintyvät Euroopan komission jäsen ja eduskunnan puhemies ja alueellisen tason edustajat. Kun mennään Kauhajoelle samassa yhteydessä on korkeatasoinen tapahtuma, jossa käsitellään yrittäjyyttäja, jossa Jorma Ollila, Paavo Lipponen ja paikalliset yrittäjät keskustelevat. Kun mennään Moskovaan, siellä käsitellään EU:n pohjoista ulottuvuutta.

Eduskunnan tapahtumakalenteriin on merkitty häppeningiksi myös ensi maaliskuun juhlavaalit. Juhlatoimikunnan jäsen uskoo, että tapahtumat innostavat nuoria.

Kanerva:
Me käydään koko suomalainen nuoriso läpi, joka on suomalaisessa koululaitoksessa mukana. Me jalkaudutaan eri puolille Suomea vähän niin kuin tailor made -tyyppisesti räätälöityihin tilaisuuksiin, järjestetään juhlanäyttelyt, me julkaistaan postimerkkiä, kirjaa jne. - yritetään herättää kansalaisten mielenkiintoa tähän asiaan.

Demokratiaa juhlistetaan myös tilaamalla "Isän tyttö" -niminen ooppera, joka esitetään Savonlinnan oopperajuhlilla heinäkuussa 2007. Eduskunta esittelee historiaansa myös näyttelyllä, joka kiertää Aasiaa, latinalaista Amerikkaa ja Afrikkaa. Ulkomaiseen juhlintaan menee 600.000 euroa. Miten nämä hankkeet on perusteltavissa suomalaisille äänestäjille?

Väänänen:
Tässä ollaan tukemassa sellaisen merkittävän kulttuuriasian, oopperan, tuottamista, joka jää elämään tuleviksi vuosiksi, ja jopa vuosisadoiksi.

Kanerva:
Miksei me sitten ulkomaille mentäisi, koska minulla on käsitys, että tällaisessa Suomi -brändissä tämä on nuorisokielellä sanottuna kova juttu, että Suomi on ensimmäinen järjestäytynyt maa maailmassa, joka on toteuttanut yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Eikö juuri tätä viestiä kannata viedä?

Airaksinen:
Kun päätöksenteko on niin pitkälle siirtynyt Brysseliin, niin ministerien aika menee enimmäkseen siihen, että he toimeenpanevat näitä EU-tasolla tehtyjä päätöksiä, eikä heillä riitä sitten aikaa tarttua muualta tuleviin asioihin tai aloitteisiin.

Kanerva:
Saanko kohteliaasti sanoa, että "eipäs", kun Suomea tullaan tänä päivänä muualta EU-alueelta katsomaan, miten tämä linkkaaminen EU-asioiden ja tasavallan parlamentin välillä on tehty.

Airaksinen:
Eduskuntalaitos tänä vuonna tulee ratifioimaan unionin perustuslaillisen sopimuksen, jonka sisältöön se ei ole itse pystynyt juurikaan vaikuttamaan
ja kaikkien hulluinta on, että he ratifioidessaan tietävät, ettei sitä koskaan tulla pistämään täytäntöön.

Eduskunta avasi keväällä ovensa, jolloin 6500 kansalaista pääsi kävelemään eduskunnan käytävillä ja kuppiloissa. Airaksisen mielestä kansalaisille olisi voinut antaa muutakin:

Airaksinen:
Esimerkiksi järjestämällä kansanäänestyksen tästä perustuslakisopimuksesta. Minusta kansanäänestykset ja muutkin suoran demokratian jotkut muodot olisivat sellaisia, joita toivoisin, että meilläkin ryhdyttäisiin kokeilemaan.

Kanerva:
Joo, svarade jag! Minusta yhteiskunta ei voi oikeastaan kovin helposti kehittyä siihen suuntaan, että suorilla kansanäänestyksillä ratkaistaan asia kerrallaan, koska se johtaa mahdottomuuteen, mutta olen itse sitä mieltä, että edustuksellisella demokratialla on vakavat haasteet käsillä ei vain edessään.

Juhlahumun keskellä eduskunta joutuu ottamaan kantaa siihen karsitaanko katutason demokratian tekijöiltä budjettivaroja.

Airaksinen:
Valtiovarainministeriö on pistänyt leikkuriin budjettiriihessä opetusministeriön sellaisen momentin, josta rahoitetaan muun muassa ystävyysjärjestöjen, joissa toimii paljon maahanmuuttajia ja rauhanjärjestöjen budjetteja, seurantalojen ympärillä tapahtuvaa toimintaa, kulttuurilehtien tukea. Nämä ovat kaikki sellaisia tahoja, jotka aktivoivat valtavan määrän ihmisiä hyvin pienellä rahalla osallistumaan.

Säteilevä Sillamäe

Toimittaja: Ari Korvola

Meiltä kysytään usein, mitä tapahtuu niille aiheille, joista ei koskaan synny juttua. Siis kun asia ei riitä ohjelmaksi asti. Tämä on esimerkki tästä – aiheesta, joka ei ollut aihe.

Mittaamme radioaktiivisuutta Narvan lähellä Koillis-Virossa Sillamäen pikkukaupungissa. Täällä oli vuoteen 90 Neuvostoliiton ydinaseteollisuutta ja maan kolmanneksi suurin uraaninrikastamo.

Vuosikymmenten aikana uraani- ja toriumjäte yksinkertaisesti vain läjitettiin Suomenlahden rantaan. Pääsy jätemäelle on esteetön - vartiointiliike viettää ilmeisesti kahvituntia.

50 hehtaarin vuoren päällä geigermittarimme herää. Säteily on nyt kaksin-kolminkertaista normaaliin taustasäteilyyn - 0,10 millisiiverttiä tunnissa - verrattuna.

Koska jätevuori saasteineen ja säteilyineen oli 15 vuotta sitten valahtamassa mereen, jotain piti kiireesti tehdä. Virolaiset ratkaisivat asian kylmän rauhallisesti: Me hautaamme koko roskan.

Meitä suomalaisiahan asia ei juuri koske. Paitsi, että asumme saman lahden rannalla, paitsi että olemme tätä peittämistä rahoittamassa ja paitsi, että Kotkasta viime kesänä avattu laivareitti tulee juuri tuohon mäen alle.
ARK solmun tms. tekemistä ja kuvitus kartta – yht. n. 5 sek

Sataman puolella geiger piipittää jo tiuhemmin. Nyt mennään yli kolmen. Se on 30-kertainen normaalitasoon nähden.

Nousemme meren puolelta huippua kohti. Reitin valitsemme umpimähkään.
34.20 -3,92 –Oho! – 4 nolla 9. –Oho! (– se on hyvä pois) Odota! -4.25. -4.36! – 4,37! – 4.80! – 5.12…5.25!
-Hei, se on nyt niin vaarallista, että hävitään – sun hiukset menee…

Raimo Mustonen, apulaisjohtaj STUK:
–Me oltiin tuolla ja mitä tässä tapahtuu? – Työvaihe on se. Tässä on viimeinen työvaihe menossa eli koko jätealueen peittäminen tuommoisella viisikerroksisella peittosysteemillä.

Olemme huolestuneet turhaan, sanoo kotisuomessa Säteilyturvakeskuksen johtaja. Ongelma on hyvässä hoidossa.

-Tuossa me mennään… siellä on yli 4 – Muistatteko millä kohdalla te olitte? – Se oli siitä satamasta. –Tää on sillä rannan puolella….

Mustosen mukaan laivamatkustajatkin ovat satamaan tullessaan ja kasaa ohittaessaan turvassa. Säteilytysaika kun on kovin lyhyt.

Ei siis ongelmaa – ei siis juttua. Eikä asiaa oikein irtoa edes projektin kustannuksista.

Säteilyvuoren peittäminen maksaa EU:lle, Virolle, Pohjoismaille – Suomi mukaan luettuna – yhteensä 20 miljoonaa euroa.
-Hieno projekti, kehuu Mustonen.

-Kertokaa miksi suomalaiset siellä on..tämä ei ole meidän jätettä? –Sehän on poliittinen päätös. Autetaan naapurimaita…
Paljonko Venäjä auttaa? - Ei yhtään. Miksi – En tiedä, siihen minulla ei ole vastausta.

Ympäristöministeriössä selviää, että Suomen suora maksuosuus on miljoona euroa. Venäjän osallistumattomuudesta jätteittensä siivoamiseen Kristiina Isokallio osaa esittää vain arvauksia.

Kristiina Isokallio, neuvotteleva virkamies, Ympäristöministeriö:
-Voidaan lasku lähettää, mutta tietysti se, tuleeko maksusuoritus, siitä voidaan herättää kysymyksiä ja suuria epäilyksiä.

-Varma kysymys ei ole pikemminkin siitä, kuka on se vastuuosapuoli Venäjällä. Neuvostoliiton hajottua voi olla vaikea löytää se osapuoli tai taho, yritys tai valtiorakenne, jonka pystyy osoittamaan vastuulliseksi tässä.

Loppukuva: Geigermittari piipittää maassa

Sivun yläreunaan

---

---

---

---

---

---

---