YLE

Hae YLEstä:  

YLE A-Ö

---

Käsikirjoitusarkisto

TV1 maanantaina 30.1.2006 klo 21.00

PÄÄTÖS 3599B/YLE/06
Kantelija Erkki Liikanen
Vastaaja YLE TV1
Ratkaisu tehty 19.5.2006

Julkisen sanan neuvoston äänin 7–2 antama langettava päätös samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Langettavan päätöksen puolesta äänestivät Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Heikki Airaksinen, Jaana Hallamaa, Arto Henriksson, Eija Niinikoski ja Ville Pohjonen. Vapauttavan puolesta äänestivät Riikka Lehtovaara ja Jari Lindholm. Päätöksen lopussa on heidän eriävä mielipiteensä.

Yleisradion TV1:n ajankohtaisohjelmassa A-piste (30.1.2006) käsiteltiin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen keskusteluja ja yhteydenpitoa vuonna 1986. Ohjelma perustui arkistolähteisiin sekä asiantuntija- ja poliitikkohaastatteluihin.


Kantelu 8.2.2006 ja lisäselvitys 16.3.2006
Kantelijan mukaan ohjelmassa ei suhtauduttu arkistolähteisiin riittävän kriittisesti; ainoana lähteenä käytettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisen osaston ensimmäisen varajohtajan Vadim Zagladinin muistiota NKP:n arkistosta, vaikka tietoja olisi ollut eduskunnan ja Sdp:n arkistoissakin. Tämä johti siihen, että kantelijaa kohdeltiin loukkaavasti.

A-piste -ohjelman kokonaisuus antaa katsojalle riidattoman vihjauksen siitä, että Liikasen keskustelut olisivat olleet maanpetoksellista toimintaa. Toimitus lyhensi ohjelmassa luettua Liikasen sähköpostivastausta siten, että siitä jäi pois hänen vastauksensa esitettyihin kysymyksiin. Lisäksi Liikasta ei päästetty kommentoimaan ohjelman väitteitä suoraan lähetykseen, vaikka kyse oli niinkin raskaasta väitteestä kuin maanpetoksellisesta toiminnasta.

Journalistin ohjeiden rikkomisen lisäksi Liikanen useassa kohdin toteaa, että ohjelma rikkoo Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstöä.



TV1:n vastaukset 2.3. ja 23.3.2006
Ohjelmajohtaja Riitta Pihlajamäki sanoo, että A-pisteen ohjelma toi esille uutta, yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja poliittisesta lähihistoriasta. Kyse oli tavanomaisesta journalistisesta raportoinnista – ei lopullisesta historiankirjoituksesta. Tiedot käsiteltiin poikkeuksellisen tiukalla lähdekritiikillä ja tarkistettiin erityisen hyvin. Kukaan ei ole kiistänyt asiakirjan aitoutta.

A-pisteeseen Liikaselta ei pyydetty haastattelua, vaan hänelle lähetettiin sähköpostitse kaksi kysymystä. Hän vastasi ohjelman otsikkoon, mutta ei kumpaankaan kysymykseen. Vastaustekstiä referoitiin ohjelmassa riittävässä ja olennaisessa laajuudessa.

Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21).

Julkisen sanan neuvosto tulkitsee Journalistin ohjeita, jotka koskevat koko alaa ja kaikkien tiedotusvälineiden toimintaa. Yleisradion Ohjelmatoiminnan säännöstön tulkinta ei kuulu neuvoston toimivaltaan.

Yleisradion A-pisteessä esitettiin tietoja niin sanotusta Zagladinin muistiosta, jonka venäläinen Vladimir Bukovski oli salaa kopioinut NKP:n arkistossa. Ohjelma keskittyi muistion perusteella Erkki Liikasen vierailuun Moskovassa 1986. Ohjelmassa haastateltiin suomalaisia historiantutkijoita ja yhtä kansanedustajaa, joka laajensi aiheen maanpetoksellista toimintaa pohtivaan suuntaan.

A-pisteessä käsiteltiin samaa muistiota kuin A-studiossakin, josta Julkisen sanan neuvosto antoi vapauttavan päätöksen (3599/Yle/06). A-piste kuitenkin laajensi muistion käsittelyä erään kansanedustajan haastattelun kautta maanpetokselliseen suuntaan, jota mielikuvaa toimittajan kommentti vielä vahvisti. Julkisen sanan neuvoston mielestä Liikanen joutui tässä yhteydessä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tämä olisi edellyttänyt sähköpostilla lähetettyjä kysymyksiä perusteellisempaa samanaikaista kuulemista ohjelmassa, vaikka Liikasen korkean tason päättäjänä ja kokeneena poliitikkona tuleekin kestää poikkeuksellisen paljon henkilöönsä kohdistuvaa arviointia.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että TV1 on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.

Kalevi Kivistö Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja sihteeri


Riikka Lehtovaaran ja Jari Lindholmin eriävä mielipide:
Liikaselle annettiin tilaisuus samanaikaiseen kuulemiseen. Hänelle esitettiin sähköpostitse kaksi täsmällistä kysymystä, joihin hän ei kuitenkaan vastannut täsmällisesti. Hän olisi itse halunnut päästä ohjelmaan, mutta ohjelmien sisällöstä päättää tiedotusväline eikä haastateltava. Tätä päätösvaltaa on kunnioitettava. Sähköposti oli tässä tapauksessa haastatteluvälineenä riittävä. Liikasta oli yritetty haastatella myös aiemmin samasta aiheesta tehtyyn A-studion ohjelmaan, mutta hän oli kieltäytynyt. Koska A-piste tehtiin samassa toimituksessa samasta materiaalista, vaikutti Liikasen ensimmäinen kieltäytyminen epäilemättä toimituksen ratkaisuun.

---

PÄÄTÖS 3599A/YLE/06
Kantelija Erkki Liikanen
Vastaaja YLE TV1
Ratkaisu tehty 19.5.2006

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös totuudenmukaista tiedonvälitystä ja samanaikaista kuulemista koskevassa asiassa. Päätöksen tekivät Kalevi Kivistö (pj), Harri Aalto, Heikki Airaksinen, Jaana Hallamaa, Arto Henriksson, Riikka Lehtovaara, Jari Lindholm, Eija Niinikoski ja Ville Pohjonen.

Yleisradion TV1:n ajankohtaisohjelmassa A-studio (20.1.2006) käsiteltiin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen keskusteluja ja yhteydenpitoa vuonna 1986.
Ohjelma perustui arkistolähteisiin ja asiantuntijahaastatteluihin.

Kantelu 8.2.2006 ja lisäselvitys 16.3.2006
Kantelijan mukaan ohjelmassa ei suhtauduttu arkistolähteisiin riittävän kriittisesti; ainoana lähteenä käytettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisen osaston ensimmäisen varajohtajan Vadim Zagladinin muistiota NKP:n arkistosta, vaikka tietoja olisi ollut eduskunnan ja Sdp:n arkistoissakin. Kalevi Sorsa oli vastannut julkisuudessa häneen kohdistuneisiin syytöksiin, mutta vastauksiin ei viitattu. Tämä johti siihen, että kantelijaa ja Sorsaa kohdeltiin loukkaavasti.

Kantelijalle ei annettu mahdollisuuksia tulla kuulluksi samanaikaisesti; hänelle ei annettu riittävästi taustatietoja, ei mahdollisuutta tutustua etukäteen muistioon kahdenkymmenen vuoden takaisesta keskustelusta, eikä aikaa valmistautua perehtymällä omiin muistiinpanoihinsa. Yleisradion subjektiivinen kiire ohjelman teossa meni haastateltavan oikeuksien ylitse.

Journalistin ohjeiden rikkomisen lisäksi Liikanen useassa kohdin toteaa, että A-studio rikkoo Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstöä.

TV1:n vastaukset 2.3. ja 23.3.2006
Ohjelmajohtaja Riitta Pihlajamäki sanoo, että A-studiossa esitetty raportti toi esille uutta, yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja poliittisesta lähihistoriasta. Kyse oli tavanomaisesta journalistisesta raportoinnista – ei lopullisesta historiankirjoituksesta. Tiedot käsiteltiin poikkeuksellisen tiukalla lähdekritiikillä ja tarkistettiin erityisen hyvin. Kukaan ei ole kiistänyt asiakirjan aitoutta.

A-studiossa korostettiin, että asiakirja on vain neuvostonäkemys, koska Liikanen ei halunnut omaa näkemystään esittää. Liikanen ei ole esittänyt A-studion raportista yhtään virhettä, eikä hän ole esittänyt vastinepyyntöä. Sorsan osalta jutussa esiteltiin Vladimir Bukovskin hallussa olevia asiakirjoja. Luonnehdinta Sorsasta oli haastateltavan. Näkökulma vaihdettiin toisen haastateltavan, professori Seppo Hentilän avulla.

Liikasta pyydettiin A-studion haastatteluun tiistaina 17.1.2006 eli useita päiviä ennen lähetystä, ja sen jälkeen myös poikkeuksellisen monta kertaa ja tarkasti kertoen, mistä asiasta häntä haastateltaisiin. Liikanen perusteli vastahakoisuuttaan työkiireillä. Lopullisen kieltäytymisensä hän perusteli muun muassa aiheen puoluepoliittisuudella ja nykyisellä asemallaan. Tämä luettiin sellaisenaan raportin sisällä.

Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21).

Julkisen sanan neuvosto tulkitsee Journalistin ohjeita, jotka koskevat koko alaa ja kaikkien tiedotusvälineiden toimintaa. Yleisradion Ohjelmatoiminnan säännöstön tulkinta ei kuulu neuvoston toimivaltaan.

Yleisradion A-studion raportissa esiteltiin tietoja niin sanotusta Zagladinin muistiosta, jonka venäläinen Vladimir Bukovski oli kopioinut NKP:n arkistossa. Raportissa käsiteltiin muistion perusteella Suomen ja Neuvostoliiton päättäjien yhteydenpitoa 1980-luvulla. Ohjelmassa haastateltiin Bukovskin lisäksi suomalaisia historiantutkijoita.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että olisi ollut hyvän journalistisen tavan mukaista ja yleisölle kiinnostavaa kuulla Erkki Liikasta samanaikaisesti A-studion raportissa. Liikanen kuitenkin kieltäytyi haastattelusta. Toimitus teki useita yrityksiä saadakseen Liikasen ohjelmaan. Kalevi Sorsasta muistiossa esitetyt väitteet eivät olleet uusia, joskaan hänen aiemmin esittämiinsä vastauksiin ei ohjelmassa viitattu. Lisäksi haastatellut asiantuntijat asettivat muistion tiedot oikeisiin ajallisiin kehyksiin, jolloin näkökulma ei jäänyt yksipuoliseksi.

Lisäksi Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimitus päättää ohjelman sisällön ja näkökulmat sekä valitsee haastateltavat ja lähetysajat hyvän journalistisen tavan puitteissa. Muunlainen menettely olisi journalistisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että TV1 ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Kalevi Kivistö Ilkka Vänttinen
puheenjohtaja sihteeri




---

Käsikirjoitukset:


Vasemmistoliitto - presidentinvaalien surkein taktikko
Toimittaja: Kai Byman

Etelä-Suomen vasemmistonuorten kuoro esiintyy Tarja Halosen vaalitilaisuudessa viikko sitten:

Vasemmistoliiton ylenpalttinen innokkuus asettua sosiaalidemokraattien presidenttiehdokkaan taakse ei herätä puolueen jäsenistössä pelkästään hyväksyvää hymistelyä:

Vasemmistoliiton jäsen Ari Airo: "Se on mun miälestäni kurja juttu, koska mää olsin ollu sitä mieltä, et oma ehdokas olis voitu asettaa. En ota nyt kantaa siihen, et kenestä se ehrokas olis tehty, mut jos pualue on pualue ni kyl sen pitäs sillon näyttää et semmonen on olemas."

63-vuotias Ari Airo on työmies sanan varsinaisessa merkityksessä. Turkulainen metallimies on paiskinut nelisenkymmentä vuotta teollisuustöitä. Nyt tiukan lakkokenraalin maineessa oleva Airo on työttömyyseläkkeellä.

Joka arkipäivä hän tekee vapaaehtoistyötä ammattiliittonsa toimistolla eli vastailee puhelimeen, neuvoo epätietoisia työntekijöitä työehtosopimusasioissa ja kouluttaa nykyisiä pääluottamusmiehiä. Rautakouran mielestä oma presidenttiehdokas olisi aktivoinut puolueväkeä:

Airo: "Se olis varmasti herättäny äänestäjiä enemmän. Mun miälestäni se olis herättäny, koska varmaan vasemmistoliitossakin on näitä nukkuvia ja ainaki niit, jokka on horrokses."

Airo: "Mun miälest nin tämä hieno sana tämmönen identiteettikriisi täst tulee tämmösestä, kun ei tua noinni pualue, joka kuitenki on sentään 4. suurin pualue Suamessa ni aseta omaa ehrokast, ni se on hämmästyksen…olen hämmästyksen vallas siin ettei niin tehty."

Vasemmistoliiton puheenjohtaja pitää nyt tehtyä ratkaisua aivan luonnollisena:

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes: "Politiikka ei kuitenkaan ole pelkkää taktikointia ja omasta itsestä melua pitämistä, vaan se on myös arvoihin ja asioihin vaikuttamista ja jos presidentiksi voi tulla valituksi vain yksi henkilö, niin kyllä sillon on mun mielestä viisasta olla alusta asti tukemassa sitä ehdokasta, jolla on meidän kannalta mahdollisimman hyvät arvot ja mahdollisimman hyvä todennäköisyys tulla valituksi."

Siimes: "Mun on vaan vaikee nähdä, että miten se olis parantanu maailmaa, että me olis lähdetty haastamaan sitä presidenttiä vaaleissa, jonka toimintaan me on viimeisen 6 vuoden aikana oltu hirmusen tyytyväisiä."

Vasemmistoliiton johdon kiusallisena riivaajana jo pitkään esiintynyt SAK:n apulaisjohtaja on kerrankin puolueensa pj:n kanssa samoilla linjoilla:

SAK:n apulaisosastopäällikkö Matti Viialainen, Vasl:n puoluesihteeri 1990-95: "Tässä käytettiin järkeä, koska siinä varmistettiin se, että yhteisellä ehdokkaalla olis läpimenomahdollisuuksia jo ensimmäisellä kierroksella."

Politiikan tutkija sen sijaan on samoilla linjoilla turkulaisen Ari Airon kanssa:

Professori Göran Djupsund, Åbo Akademi: "Sanotaan, että mä ymmärtäisin tän, jos oltais voitu lähteä siitä, että tässä nyt keskustellaan pelkästään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tän kampanjan aikana. Historiahan on meille opettanut, että presidentinvaaleissa keskustellaan vaikka mistä. Tämän myös vasemmistoliitto tiesi, että siinä tullaan keskustelemaan Suomen ongelmista ylipäänsä ja nähtävästi niillä on oma katsantokanta tai näkemys näistä ongelmista ja tätähän ei nyt päästy tuomaan esiin näissä vaaleissa kymmenissä televisiotunneissa ja tää on mielestäni yllättävää, ettei käytetä tällaista mahdollisuutta."

Djupsund: "Tämmöinen kysymys tässä herää, että totutetaanko tässä nytten vasemmistoliiton äänestäjiä äänestämään demaria."

Toimittaja: "Pyrkiikö vasemmistoliitto tällä kaikella varmistelemaan hallitusasemiaan vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen?

Siimes: "No ensinnäkään hallitusasetelmat ei ratkee presidentinvaalilla -että tässä valitaan presidentti. Ja toisekseen niin me ollaan oltu jo keväästä 2003, kun jäimme oppositioon vastoin omaa tahtoamme, niin olemme olleet sitä mieltä, että meidän tavoitteemme vuoden 2007 vaaleissa on hyvä vaalitulos ja vakava pyrkimys hallitukseen."

Toimittaja: "Heinäluoma-Siimes -kassakaappisopimusta ei tule löytymään?"

Siimes: "No ei tule löytymään. Sen voin kyllä ihan suoraan tässä sanoa.

Sosiaalidemokraattisten vaikuttajien mukaan vasemmistoliiton apu tuli pyytämättä. Demarieliitille on muodostunut käsitys, jonka mukaan toverit vasemmalla odottavat jonkinlaista vastapalvelusta tuestaan Haloselle. Käytännössä tämä voisi merkitä vasemmistoliiton palkitsemista vaikkapa virkanimityksissä tai hallituspaikkojen jaossa.

Viialainen: "Tässä voi olla niin, että pantiin poliittista pääomaa pankkiin, koska loppujen lopuksi tässä vasemmiston yhteinen voima näytettiin ja sitähän voisi sitten käyttää myös eduskunta- ja hallituskuvioissa."

Vasemmistoliiton ja sen edeltäjien kannatus on laskenut kuin naudanhäntä sitten 50- ja 60-lukujen taitteen huippukannatuksen. Puolueen eduskuntavaaleissa saama äänimäärä on vähintäänkin puolittunut 2000-luvulle tultaessa. Samanaikaisesti toverit vasemmistoliiton oikealla puolella ovat onnistuneet säilyttämään kannatuksensa neljänneksen tietämissä.

Suvi-Anne Siimeksen johdolla vasemmistoliitto on ennen nyt käytyä presidentinvaalia hävinnyt useat vaalit peräkkäin. Heijastuuko oman ehdokkaan puuttuminen ensi vuonna pidettäviin eduskuntavaaleihin?

Djupsund: "Tämä kyllä luo sellaisen tilanteen puolueelle, että ennen seuraavia eduskuntavaaleja on syytä skarpata ehkä vielä vähän enemmän kuin tavallisissa vaaleissa, koska ollaan nyt oltu pois areenalta, missä kaikki muut puolueet ovat olleet mukana myymässä omia näkemyksiään."

Vuosi sitten julkisuuteen vuodatettiin Viialaisen ja parin muun toverin laatima muistio. Siinä naitettiin Vasemmistoliittoa demarien kanssa:

Djupsund: "Yllättävintähän tässä on totta kai se, että pj. Siimes oli kovinkin vastahakoinen, kun näistä asioista ryhdyttiin keskustelemaan ja pontevasti tähdensi, että tässä pidetään oma puolue voimissaan ja näin päin pois. Kuitenkin hän on ollut tässä etunenässä viemässä puoluetta toisen puolueen ehdokkaan taakse jo ensimmäisellä kierroksella."

Vuosikymmenet vasemmistoliiton ja sen edeltäjien toimintaan osallistunut rivijäsen on harmistunut siitä, miten puolue on ajautunut yhä syvemmälle sosiaalidemokraattien kainaloon:

Airo: "Mun miälestä se on aika pitkälle niinko ajautunu tämmöseen apupuolueen asemaan."

Airo: "Se on vasemmistoliiton saattohoito menos et tämä on mun käsitys tään hetken tilanteesta."

Airo: "Politiikkaa täytyy terävöittää ja enemmän ottaa niinko kantaa niin ay-liikkeen pualella ko muissakin yhteiskuntaelämän alueilla…et se on tosiaan sen vähävarasen porukan pualella."

Airo: "Näin se on, sano Ari Airo."

Pitäisikö suomalaispoliitikkojen Moskovan puheet tutkia?
Toimittaja: Juha Ristamäki

Vuosi 1986.

Nouseva poliitikko Erkki Liikanen on 35-vuotias. SDP:n puoluesihteeri, kansanedustaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Toukokuussa -86 ulkoasiainvaliokunta on Moskovassa Liikasen johdolla.

Valiokunnan puheenjohtaja Liikanen tapaa kahden kesken Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean kansainvälisen osaston varajohtajan Vadim Zagladinin.

Yleisradion A-studion haltuunsa saamien neuvostoasiakirjojen mukaan Liikanen on tapaamisessa "erityisen avomielinen".

Liikanen kertoo NKP:n edustajille muun muassa, millä taktiikalla istuva tasavallan presidentti Mauno Koivisto aikoo ajaa vuoden -88 presidentinvaaleihin. Näin Zagladin kirjasi Liikasen sanoneen:

" Koivisto aikoo ryhtyä toimenpiteisiin presidentinehdokkuutta valmistelevan ulkoministeri Väyrysen suitsimiseksi, kuten tiedetään. Ministerin tulee olla ulkopolitiikassa presidentin uskollinen apulainen, mutta todellisuudessa hän on livennyt tästä roolista monissa tapauksissa, mikä hänelle tullaan kaikella vakavuudella osoittamaan".

Kuinka vakavaa on istuvan presidentin suunnitelmien vuotaminen vieraan vallan edustajille?

Keskustan kansanedustaja Petri Neittaanmäki on aiemmin vaatinut Stasi-listojen julkistamista, nyt hän vaatii Liikasen Moskovan-puheiden selvittämistä.

Neittaanmäki: "Tämä kyllä herättää monia lisäkysymyksiä, miksi näin on tehty ja myöskin tässä saattaa mielestäni täyttyä maanpetoksellisen toiminnan ehdot."

Maanpetoksesta on Suomessa tuomittu henkilöitä hyvin kirjavista teoista.

Viimeisimmän, paljon julkisuutta saaneen maanpetosjutun jälkipyykki on paljastanut, että aika mitättömienkin tietojen luovuttaminen voi johtaa tuomioon.

Oikeustieteen professori Jukka Kekkonen katsoo, että Liikasen puheet Moskovassa eivät kuitenkaan täytä maanpetoksen tunnusmerkistöä.

Oikeustieteen professori Jukka Kekkonen, Helsingin yliopisto: "Minä olen päässyt tutustumaan vain hyvin pieneltä osin näihin muistioihin, jotka tähän liittyy ja voin sanoa suoralta kädeltä, että ei täytä ilman muuta. Mutta mielenkiintoista aineistoahan siihen sisältyy ja kertoo paljon sen aikakauden diplomaattisista käytännöistä."

Samaa mieltä on kansainvälisen politiikan professorikin - maanpetosta ei löytyne ainakaan nyt esiin tulleista keskusteluista.

Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki, Helsingin yliopisto: "Juridisessa mielessä on vaikea sanoa näkemättä kaikkea sitä, mikä silloin oli luottamuksellista ja mikä ei. Mutta yleisesti ottaen mun tunne on, että tässä ei ole mitään erityisesti juridisesti väärää, vaan enemmänkin kyse on siitä, että miten tämä on eettispoliittisesti arvioitava."

Professorit ovat kuitenkin joka tapauksessa sitä mieltä, että totuus Moskovan keskusteluista pitää saada selville.

Kekkonen: "Tässä on nimenomaan kysymys lähihistorian tutkimuksesta, jota meillä on valitettavasti liian vähän. Se on vaikeaa, mutta välttämätöntä."

Presidenttiehdokkaat Heidi Hautala ja Sauli Niinistö ja nyt myös kansanedustaja Neittaanmäki ovat liputtaneet eräänlaisen totuuskomission perustamisen puolesta.

Se pyrkisi tutkimaan suomalaispoliitikkojen veljeilyt neuvostoliittolaisten kanssa - ja antaisi asian sitten poliisiviranomaisille, jos katsoisi maanpetoksen olevan lähellä.

Poliitikot istuttaisivat totuuskomissioon mielellään myös poliitikkoja, yliopistomiehet pitäisivät ohjat akateemisten tutkijoiden käsissä.

-60 ja -70 -lukujen nöyristelyä Neuvostoliiton edessä on jo tutkittu melkoisesti.

Sen sijaan -80 -luvun suomettuminen kaipaa vielä selvittäjäänsä - ja kaipaa ehkä vielä pitkään.

Patomäki: "Se on poliittisesti paljon tulenarempi aihe. On helppo tehdä semmonen jaottelu, että suomettunut Suomi oli Kekkosen aikakautta, joka päättyi -80 luvun alussa ja sen jälkeen ikään kuin alkoi uusi aikakausi. Kuitenkin nämä -80 -luvun käytännöt olivat samantyyppisiä ilman Kekkosen henkilöhahmoakin, kuin Kekkosen aikakaudellakin. ja monet niistä ihmisistä, jotka silloin olivat mukana, mukaan lukien monet nuoret sosiaalidemokraatit, ovat tänä päivänä niitä, jotka johtaa tätä uutta EU-Suomea ja uusliberalisoituvaa Suomea."

A-studion esiin kaivamat neuvostoraportit kertovat karua kieltään siitä, miten suomalaispoliitikot yrittivät vielä -80 -luvulla liehitellä itänaapuria.

Neittaanmäki: "Kyllä ne kertovat siitä, että Neuvostoliitolla on ollut hyvin vahva ote Suomen sisäpolitiikkaan vielä Mauno Koivistonkin ajalla."

Patomäki: "Jos se on totuudenmukainen kuvaus siitä, mitä on tapahtunut, niin kertoohan se jotakin ainakin siitä, että Erkki Liikasen tapaiset ihmiset yrittivät siinä vaiheessa edistää omaa uraansa Neuvostoliiton kautta olemalla ikään kuin paavillisempi kuin paavi itse ja tässä tapauksessa paavi istui Moskovassa."

Hollywood -kokeilu epäonnistui Kainuussa
Toimittaja: Mika Rinne

Kainuussa kohistiin seitsemän vuotta sitten Hollywood-elokuvasta, joka aiottiin kuvata kainuulaismaisemissa.

Talvisota-aiheista elokuvaa valmisteli In The Spirit Production filmiyhtiö, jonka kotipaikka on Kajaani. Kaupparekisterin mukaan filmiyhtiön toimitusjohtaja on ruotsalainen Bo Svenson. Hallituksen puheenjohtaja toimi sotkamolainen Akke Virtanen.

Sisu Toivon Kipinä -elokuvasta järjestettiin suuren maailman tyylin mukainen tiedotustilaisuus Kajaanissa vuoden -99 maaliskuussa.

''Hyvää päivää lehdistö..!''

Elokuvasta kertoi lehdistölle Kainuun liiton silloinen projektijohtaja, joka oli myös samaan aikaan ehdokkaana eduskuntavaaleissa.

"Elokuva luo Kainuulle mahdollisuuden päästä nousu-uralle ja päästä maailman tietoisuuteen."

Talvisota-aiheinen elokuva oli näyttelijänä b-luokan elokuvissa uransa luoneen Bo Svensonin haave, jonka hän halusi toteuttaa nimenomaan Kainuussa.

Bo Svenson: "Tämä on upea alue. Ihmisillä on upeat kasvot. Aito henki. Tämä ei ole Hollywood."

Elokuvan budjetiksi mainittiin noin 50 miljoonaa dollaria. Elokuvalle ehdittiin jo nostamaan maljoja kajaanilaisessa hotellissa, vaikka rahoittajista ei ollut tietoa.

''Sisu...!''

Dollarin kiilto silmissä Kainuuseen haluttiin kuvattavaksi myös muitakin elokuvia. Sisu-elokuvan rinnalle polkaistiin pystyyn elokuvamaakunta-projekti.

Hankkeen yhteyshenkilönä toimi Sotkamon kunnanjohtaja Erkki Vähämaa, joka on nykyisin Kajaanin kaupunginjohtaja. Vähämaa ei suostunut juttuun haastateltavaksi, mutta elokuvahankkeen ohjausryhmän puheenjohtajalla ei ollut
mitään haastattelua vastaan.

Hallintojohtaja Juhani Pieniniemi, Sotkamon kunta: "Luotiin tyypillinen EU-projekti, jossa ensin tarkoituksena oli selvittää mitä elokuvamaakunnaksi tulemiselta edellytetään. Tarkoitus oli luoda perusedellytykset elokuvatuotannolle."

Elokuvamaakunta-hankkeen kustannusarvio oli puoli miljoonaa markkaa. Rahoitussuunnitelman mukaan Sotkamon kunta, Kajaanin kaupunki, Kainuun kuntarahasto ja Kainuun liitto maksaisivat kuluista puolet ja toinen puoli katettaisiin EU-tuella. Odotukset olivat suuret.

Antti Toivanen (arkisto): "Jos kaikki menee suunnitellusti, niin kyllä se tulee satoja ihmisiä työllistämään."

Elokuva-alan työpaikkojen luomista varten tarvittiin selvityksiä. Kun Kajaaniin oli rantautunut In The Spirit Production filmiyhtiö, niin siltä ostettiin asiantuntijapalveluita noin 350-tuhannella markalla. Helsinkiläinen GAG-konsulttitoimiston raportti maksoi puolestaan noin 150-tuhatta markkaa.

Pieniniemi: "Tulokset ovat olleet varsin laihoja. Elokuva sinänsä jäi toteuttamatta. Oli selviä harhakäsityksiä elokuvan rahoittamisesta esim. EU:n tai julkisen rahoituksen suhteessa siihen, mutta toisaalta syntyi sitten vaadittava asiakirja-aineisto ja se minun mielestä kuitenkin hyödyttää mikäli tälläisiä hankkeita tulee esille, elokuvan tekeminen tai jokin mu tuottaminen semmoislle joka aloittelee sitä nyt, niin ei tarvitse käydä samaa aineistoa läpi. Me ollaan saatu kuitenkin valmita vastauksia tiettyhin kysymyksiin."

Mikä on projektin hinta-laatusuhde?

Pieniniemi: "Välitön hyötyhän tässä on tullut näille konsulteille tästä asiantuntijapalveluista."

Kainuun liitossa säilytettävien asiakirjojen mukaan esimerkiksi In The Spirit Production filmiyhtiö osti asiantuntijapalveluja CIS mainostoimistolta. Sen toimitusjohtaja on Akke Virtanen, joka oli tuolloin myös filmiyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Ainakin kyseisen markkinointiselvityksen anti jäi laihaksi.

Pieniniemi: "Ei voi kieltää sitä, että varmasti pitemmälle olisi pitänyt pystyä, vastauksia olisi pitänyt pystyä antamaan kun, että missä paikoissa pitää käydä kumartamassa että rahoitusta lähtee, mistä etsitään sponsoreita, että pikkuisen triviaaliksi kieltämättä jäi."

CIS:n toimitusjohtaja Akke Virtanen ei suostunut haastateltavaksi. Myös Antti Toivanen ei halunnut muistella julkisesti mennyttä hanketta.
Sen sijaan Bo Svenson kertoi jatkavansa edelleen rahoittajien etsimistä elokuvalleen. Svensonin mukaan suurelokuvan toteuttaminen saattaa kestää jopa parikymmentä vuotta. Ensi-iltaa odotellessa ainakin Sotkamossa suhtaudutaan varauksella elokuvantekijöihin.

Pieniniemi: "Minusta kunnan rooliin ei kuulu kovin pitkälle kuulu mennä mukaan elokuvan rahoittamishankkeisiin. Kyllä elokuva on toteutettava itsensä omalla rahoituksellaan."
---

Sivun yläreunaan

---

---

---

---

---

---

---