YLE

Hae YLEstä:  

YLE A-Ö

---

Käsikirjoitusarkisto

TV1 maanantaina 16.1.2006 klo 21.00

KUOLEVIEN KIPULÄÄKITYSTÄ EI ENÄÄ KORVATA KOTIIN

Toimittaja: Kai Byman ja Renny Jokelin

Tuula Hintsanen istahtaa lueskelemaan lempituoliinsa kotonaan Helsingin ydinkeskustassa. Eläkkeellä oleva sairaanhoitaja sairastui syöpään puolitoista vuotta sitten.

Tuula Hintsanen: "Se tuli aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mä en osannu aavistaakaan, että mulla olis näin vakava sairaus."

Pahanlaatuinen kasvain löytyi paksusuolesta. Syöpä oli jo ehtinyt levitä maksaan, munasarjoihin ja imusolmukkeisiin.

Hintsanen: "Mulla ei mikään kulkenu läpi eli mä voin erittäin huonosti, kaikki tuli ylös ja kovat tuskat oli."

Potilas makasi leikkauspöydällä jo runsaan viikon kuluttua sairauden havaitsemisesta. Tämän jälkeen edessä oli lähes vuosi rankkoja sytostaattihoitoja. Syöpä vei kuitenkin voiton.

Hintsanen: "Ja nyt mä oon siirtyny Terhokotiin tämmöseen oireenmukaiseen hoitoon, Päiväkerhoon -että käyn siellä kerran viikossa."

Kipulääkityksestä on ollut ratkaiseva apu jaksamisessa:

Hintsanen: "Mä elän kivutonta elämää ja niin täyttä elämää kuin vain tällaisessa sairaudessa voi."

Tuula Hintsanen on kyennyt koko sairautensa ajan ottamaan kipulääkkeensä suun kautta. Ne syöpäpotilaat, jotka eivät pysty nielemään lääkkeitään, ovat kaikkein kipeimmin kärsineet vuodenvaihteessa tapahtuneesta lääkkeiden korvausjärjestelmän muutoksesta. Kyse on kotonaan sairastavista saattohoitopotilaista, joille kipulääkitys voidaan antaa ainoastaan ruiskeina tai kipupumpulla annosteltavana liuoksena.

Ylilääkäri Juha Hänninen, Terhokoti: "Kysymys on inhimillisesti erittäin raskaissa oloissa elävistä ihmisistä, jotka kärsii kovista kivuista, erilaisista muista oireista ja joilla on jo tätä taloudellista taakkaakin pitkältä ajalta. Ja sitä nyt vielä pahennetaan."

Kotonaan kuolla haluavat syöpäpotilaat joutuvat tästä lähtien maksamaan kipulääkkeensä kokonaan itse. Tämä siksi, että lääkeyhtiöt eivät suostuneet poliittisella päätöksellä tehtyyn tukkuhintojen 5%:n alennukseen.

Myös julkinen valta on ollut uppiniskainen eikä ole kiirehtinyt sairaiden avuksi. Näyttääkin siltä, että ne pitkälle edenneen syövän runtelemat, joilla ei ole millä maksaa, ajetaan nyt kotoaan sairaaloihin kuolemaan.

Toimittaja: "Miksi lääkeyhtiöt eivät suostuneet alentamaan lääkkeensä hintaa vaadittua viittä prosenttia?"

Johtaja Sirpa Rinta, Lääketeollisuus ry.:"Siksi, että tuotteen kannattavuus meni liian alhaiseksi."

Toimittaja: "Eikö kuolevien potilaiden kivunlievitys ole niin syvästi eettinen ja moraalinen kysymys, ettei mikään taloudellinen näkökulma voi sitä estää?"

Rinta: "Se on erittäin tärkee kysymys ja kyllä tällä hetkellä mun mielestäni tää tilanne täytyisi ottaa nimenomaan näiden lääkkeiden osalta kokonaan uudelleen harkintaan. Eli kyseisen lääkeyrityksen tulisi hakea valmistetta uudelleen korvausjärjestelmään. Mutta toisaalta minun mielestäni myös yhteiskunnan tulisi joustaa tässä tilanteessa."

Toimittaja: "Menisikö lääketeollisuus nurin, jos myisivät halvemmalla tai olisiko mahdotonta, että yhteiskunta maksaisi muutamia kymmeniä tuhansia euroja ylimääräistä?"

Vastaava lääkäri Voitto Järvimäki, OYKS:n kipupoliklinikka: "Lääketeollisuuden suhteen olen jäävi sanomaan mitään ja heillä on oma tulostavoitteensa ja samoin kunnilla on omat säästötavoitteensa. Tähän puristuksiin nämä potilaat ovat nyt joutuneet."

Tämänkaltaisia kipulääkkeitä tarvitsee Suomessa vuosittain muutama sata potilasta korkeintaan muutaman kuukauden ajan. Kun lääkettä annetaan sairaalassa, potilas ei joudu siitä erikseen maksamaan. Kotihoidossa valmisteista koituu enimmillään noin tuhannen euron kustannukset kuukautta kohti.

Järvimäki: "Tämä on kohtuutonta. Tämä pitäisi olla etukäteen sovittuna, että tämä raha tulee löytyä jostakin kuitenkin. Saavat keskenänsä KELA ja lääketeollisuus sopia, mutta se ei saa mennä potilaan piikkiin."

Toimittaja: "Millaista vastaantuloa yhteiskunnalta lääketeollisuus tässä nyt edellyttää?"

Rinta: "Sitä, että tästä 5%:n hintaleikkauksesta näiden valmisteiden osalta voidaan luopua ja palata esimerkiksi siihen hintaan, joka oli voimassa vuoden 2005 loppupuolella."

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen (sd): "Totta kai yritykset pyrkivät maksimoimaan tuottoaan, mutts sitten toisaalta yhteiskunnan voimavarat eivät riitä siihen, että tämä piikki olisi auki ja korvattaisiin kuinka suuret hinnat hyvänsä."

Lääke kuuluu KELA-korvausjärjestelmään, kun lääkkeiden hintalautakunta vahvistaa lääkkeen korvattavuuden ja kohtuullisen tukkuhinnan. Lääkkeen korvattavuutta voi hakea vain lääkeyritys. Korvausjärjestelmän ulkopuolelle jäävät valmisteet lääketeollisuus voi hinnoitella vapaasti.

Järvimäki: "Pyritään säästämään kohonneita lääkekustannuksia ja on ajauduttu tällaiseen aika mielivaltaiseen, raadolliseen päätäntätekniikkaan."

Hänninen: "No tässä on ollut vuosikausia sinä aikana kun olen tässä työssä ollut eli 12 vuoden aikana niin tämmöstä hintapeliä näiden kipulääkkeiden kanssa, niin se täytyiss saada nää vaikeat -siis syöpäkipulääkkeet- tämän hintapelin ulkopuolelle tavalla tai toisella. Että yksi järkevä tapa olisi, että ne olisivat yhteiskunnan kustantamia lääkkeitä."

Pelkästään taloudellisessa mielessä nyt syntynyt tilanne on lievästi ilmaistuna nurinkurinen. Sairaalahoito kun on aina kotihoitoa kalliimpaa.

Hänninen: "Jos tää nyt koskisi noin 500 potilasta ja heidän keskimääräinen lääkekustannuksensa olisi se parisataa euroa kuukaudessa, niin jos 10 heistä joutuu sairaalahoitoon niin se koko saavutettu säästö on siinä jo menetetty."

Toimittaja: Voiko ruiskeina tai kipupumpulla annettavia morfiini- ja oksikodoni-valmisteita korvata rinnakkaislääkkeillä?

Hänninen: "Näille kipulääkkeille, jotka nyt poistuvat…poistuivat Kela-korvauksen piiristä, niin ei ole vastaavia samalla tavalla annosteltavia lääkkeitä."

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisesta Lääkkeiden hintalautakunnasta kerrotaan, että kansainvälinen lääkekonserni Mundipharma on jättänyt lautakunnalle hinnankorotushakemuksen injektiomuotoiselle kipulääkkeelleen. Hakemus on vastikään lähtenyt lausuntokierrokselle. Sen sijaan eurooppalaiseen lääkekonserni Nycomediin kuuluva Oy Leiras Finland Ab ei ole ainakaan vielä vastaavaan hankkeeseen ryhtynyt.

Haatainen: "Varmasti ratkaisuja löytyy sillä tavalla, että tulee uusia lääkeyrityksiä, jotka tulevat tähän kuvaan mukaan eli heidän tuotteensa tulee markkinoille ja tuota siihen sovitaan se tukkuhinta ja he tulevat korvauksen piiriin."

Haatainen: "Me elämme markkinataloudessa ja meillä on olemassa yhteiskunnan tukijärjestelmät, jotka toimivat kyllä, mutta aina näitä tämmösiä tilanteita tulee."

Järvimäki: "Tässä on hirveän paljon pimeää."

Hänninen: "Tätä kärsivien ja vaikeasti oireilevien ja kuolemaa lähestyvien ihmisten asiaa niin ei oikein oteta riittävällä vakavuudella."

Ankarien kipujen kanssa painiskelemaan joutunut syöpäpotilas on tyrmistynyt tavasta, jolla vielä vaikeutetaan kaikkein vaikeimmin oireilevien sairaiden kivunhoitoa.

Hintsanen: "Se tuntuu aivan uskomattoman kamalalta."

Hintsanen: "Miten semmonen on mahdollista. On ajateltu vaan rahaa."

Tässä Tuula Hintsasen terveiset yhteiskuntamme poliittiselle päätöksentekokoneistolle sekä Suomessa toimiville lääkefirmoille:

Hintsanen: "Ajatelkaa, miltä ihmisistä tuntuu tämmösessä vaiheessa, kun muutenkin elämän päivät on laskettu jos sitten vielä tarvitsee kärsiä kivuista, jotka olisivat hoidettavissa."

SUOMALAISTA AVOIMUUTTA:
JURISTIEN PIENI PIIRI SUPATTELI KORKEIMMALLE OIKEUDELLE PRESIDENTIN

Toimittajat: Juha Ristamäki ja Boris Salomon

Juristit ympäri maata kokoontuivat viime perjantaina perinteisille asianajajapäiville Kalastajatorpalle Helsinkiin. Tilaisuuden odotetuin puhuja lieni korkeimman oikeuden uunituore presidentti, Pauliine Koskelo.

Koskelo vaati puheessaan juristeja tekemään parempaa työtä, jotta oikeuslaitoksen ylikuormitusta pystyttäisiin purkamaan.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen nimitti Koskelon KKO:n presidentiksi juuri ennen joulua.

Koskelon valinta käynnisti vilkkaan keskustelun kahdestakin syystä:

Koko valintamenetelmää on syytetty epädemokraattiseksi.

Toiseksi, Koskelo ohitti valinnassa ainakin yhden selvästi itseään ansioituneemman hakijan.

OTSIKKO: KKO:n kuningatar valittiin kuiskuttelemalla

Korkeimman oikeuden presidentin valitsevat käytännössä korkeimman oikeuden jäsenet, oikeusneuvokset.
Kun oikeusneuvokset ovat valinneet suosikkinsa, oikeusministeri esittelee hänet tasavallan presidentille - ja tämä nimittää hänet virkaansa.

KKO:n presidentti Leif Sevon ilmoitti yllättäen viime lokakuussa jättävänsä korkeimman oikeuden presidentin viran. Sevonilla on ongelmia verenpaineensa kanssa.

Saman tien KKO:n seinien sisällä alkoi kova junttaus Pauliine Koskelon puolesta.

Koskelon nimeä kuiskuteltiin oikeusneuvosten korviin hyvissä ajoin jo ennen kuin edes muut virkaan pyrkijät olivat selvillä.

Näissä epävirallisissa junttaustilaisuuksissa olivat mukana useimmat oikeusneuvokset, paitsi virkaa hakeneet Koskelo ja oikeusneuvos Mikko Tulokas.

Presidentti Pauliine Koskelo, Korkein oikeus: "Mulla ei ole tietoa siitä, miten se on tapahtunut.."

Miten prosessi eteni ja miten oikeusneuvokset päätyivät Koskeloon - siitä ei ole mitään dokumenttia, eikä asiaa kommentoida KKO:n ulkopuolelle.

Oikeustieteen emeritus professori Aulis Aarnio on ryhtynyt niiden nokkamieheksi, jotka haluavat muutoksen KKO:n presidentin valintamenettelyyn.

Oikeustieteen emeritus professori Aulis Aarnio: "Tätä verhoaa suuri salaperäisyys. Sitä lisää se, ettei ole saatavilla minkäänlaisia kokouspöytäkirjoja, äänestyslausumia tai aineistoa, jonka perusteella voitaisiin päätellä korkeimman oikeuden mielipide."

Oikeusneuvoksia varoiteltiin päätymästä muuhun nimeen kuin Koskelo. Heidän annettiin ymmärtää, että elleivät he halua Koskeloa presidentikseen, talon johtoon nostetaan joku talon ulkopuolelta.

Valintamenettelyn erikoisuuksiin kuuluu myös se, että presidentiksi haluavia ei kuultu, ei haastateltu.

Heistä ja heidän ominaisuuksistaan vain supateltiin näiden seinien sisäpuolella, ja vähän ulkopuolellakin - ja päädyttiin sitten Koskeloon.

(Savu nousee piipusta Vatikaanissa)

Tämä on suomalainen versio Paavin valinnasta. Suljettu seura valitsee keskuudestaan uuden johtajan.

Helsingin Etelärannasta puuttui vain piipusta tupruava merkkisavu.

Toimittaja: "Miksi teidät valittiin?"

Koskelo: "Mä luulen, että se liittyy ehkä tähän yhteistyökykyyn ja sen suuntaisiin asioihin, en tiedä…"

Toimittaja: "Valittiinko korkeimman oikeuden presidentiksi hakijoista pätevin henkilö?"

Aarnio: "Tätä on mahdoton sanoa juuri siksi, kun ei tiedetä perusteluja. Jos tiedettäisiin perustelut, voitaisiin arvioida, onko pätevin. Saattaa hyvin olla. Mutta jos kiinnitetään huomiota siihen ammatilliseen pätevyyteen, jonka puolesta minä olen puhunut eli akateemiset meriitit, kokemus tuomioistuintoiminnasta, asianajotoiminnasta, niin silloin ei valittu. Mutta voi olla muita perusteluja, jotka oikeuttavat tämän valinnan, mutta niitä ei tiedetä."

Koskelon noste virkaan oli sen verran väkevää, etteivät monet pätevät oikeustieteilijät edes hakeneet tehtävään.
Kisaan mukaan lähteneillekin oli käytännössä selvää, että he eivät tule Koskelolle pärjäämään.

OTSIKKO Vahvat tukijat, sopiva tausta

Korkeimman oikeuden presidentin julkinen merkitys on siinä, että hän on lainopillinen mielipidevaikuttaja.

Länsimaissa korkeimpien oikeuksien presidentit ovat yleensä aina tieteellisesti ansioituneita, pitkän tuomioistuin- tai asianajokokemuksen omaavia.

Tällainen ehdokas oli nytkin tarjolla, oikeusneuvos Mikko Tulokas.

Hän hävisi kamppailun Koskelolle - oikeusneuvosten salaisessa äänestyksessä.

Koskelo on oikeustieteen kandidaatti, ei tohtori, niin kuin presidentit yleensä ovat. Eikä hänellä ollut tuomioistuinkokemusta ennen kuin hän pääsi KKO:n jäseneksi vuonna 2000.

Aarnio: "Nyt on muita kriteerejä, joilla presidentti on valittu.."

Näitä muita kriteerejä voidaan vain arvailla, kun niitä ei ole asetettu tärkeysjärjestykseen.

Toimittaja: "Entäs tämä kansainvälinen kokemus. Luuletteko, että se oli ratkaisevaa?"

Koskelo: "Emmä usko, että se sinänsä on ratkaisevaa, mutta, mutta..."

Useat eri lähteet kertovat, että Koskelon valinnan taustavoimina KKO:ssa toimivat erityisesti hänen edeltäjänsä Leif Sévon ja oikeusneuvos Gustaf Möller.

Sévon kiistää toimineensa takapiruna, samoin Möller.

Möller kertoi puhelimitse, että eräs oikeusneuvos vaan ilmoitti hänelle ennen hakuajan umpeutumista, että "se on sitten Koskelo". Möller ei kerro, kuka oikeusneuvos oli asialla.

Leif Sévon on aiemminkin edesauttanut Koskelon uraa.

Hän toimi Koskelon esimiehenä 80 -luvulla oikeusministeriössä, sittemmin he ovat julkaisseet yhteisiä teoksia.

Koskelo on naimisissa entisen kuluttaja-asiamiehen, oikeustieteen lisensiaatin Gerhard af Schulténin kanssa.

Af Schultén on tunnettu sosiaalidemokraatti ja Sévonin ystävä. Hän on aikanaan ollut demarien ehdokkaana useissa virkanimityksissä.

Af Schultén kuuluu Tarja Halosen kansalaisvaltuuskuntaan.

Toimittaja: "Onko teillä jokin poliittinen taipumus?"

Koskelo: "Ei ole, mä en ole ikinä ollut minkään poliittisen puolueen jäsen."

Koskelo esiintyi -90 -luvun alkuvuosina velkajärjestelyiden ja yrityssaneerauksen asiantuntijana.

Hänen tuolloisiin pohdintoihinsa tutustuneet oikeustieteilijät määrittelisivät hänet "maltilliseksi vasemmistolaiseksi".

Toimittaja: "Näiden töiden perusteella he määrittelisivät teidät lievästi vasemmistolaiseksi."

Koskelo: "Ei pidä paikkaansa, ei voi sillä perusteella määritellä.."

Koskelolla on pitkä kokemus oikeusministeriöstä. Hän on niinsanotusti ministeriöläisiä, aivan kuten Leif Sévonkin ja seitsemän nykyistä oikeusneuvosta.

Koskelo toimi ministeriössä muun muassa lainsäädäntöneuvoksena kymmenen vuotta ennen lähtöään Euroopan investointipankkiin yksikönjohtajaksi.

Koskelon kilpailijalla KKO:n presidentiksi, Mikko Tulokkaalla, ei ole oikeusministeriötaustaa.

Tulokas on ollut sitä mieltä että oikeuslaitos pitäisi siirtää pois oikeusministeriön alaisuudesta, omaksi hallintosektorikseen - niin kuin asia on esimerkiksi Ruotsissa.

Oikeusministeriössä luonnollisesti pidetään tällaisia kaavailuja lähes sodanjulistuksena.

Tämän lisäksi Tulokas ei ole vasemmistolainen.

Näistä syistä oikeusministeriössäkin päädyttiin Koskeloon.

Oikeusministeri Leena Luhtanen, SDP, käväisi korkeimmassa oikeudessa, missä hänelle kerrottiin oikeusneuvosten suosikin nimi.

Luhtanen konsultoi asiasta myös tasavallan presidentin kanssa.

Ja lopuksi Luhtanen esitteli suosikin Tarja Haloselle, SDP, joka nimitti Koskelon virkaansa.

Halosen vaalikampanja sai mukavaa lisäpotkua, kun hän sai nimittää Koskelon korkeimman oikeuden presidentiksi.

Koskelon valinnan nostaman kritiikin Halonen on pyrkinyt kääntämään tasa-arvokysymykseksi.

Halonen: "Mä toivon, että se ei häiritse, että hän on nainen.."

Aarnio: "Nimityksen pitää olla pätevyyden perusteella, oli kyseessä mies tai nainen."

Halonen viittasi vaalipaneelissa Tampereella nimityksen valmistelupapereihin, joista kävisi ilmi muun muassa, kuinka oikeusneuvokset olivat äänestäneet Koskelon ja Tulokkaan välillä.

Muun muassa professori Aarnio on vaatinut valintaperusteiden julkistamista nyt ja tulevaisuudessa.

Me pyysimme oikeusministeriöstä nähtäväksemme tämän valmisteluaineiston.

Ministeriö vastasi, ettei mitään kirjallista valmisteluaineistoa olisi olemassakaan.

Suomen korkeimman oikeuden presidentin valinnan valmisteluaineisto on vain suullista tietoa - ja tämä on ministeriön mukaan käytäntö, jota ei ole syytä muuttaa.

Millä perusteella Koskelo sitten oli hakijoista paras? Ministeriön vastaus jää ympäripyöreäksi: "Koskelo täytti parhaiten vaatimukset".

Sivun yläreunaan

---

---

---

---

---

---

---